S-poikue

S-lapset ovat täällä! Emänä Maailman Eufori (lilac tricolor roan) ja isänä Jean-Luc Picard (black lilac-kantaja. Todennäköisyys lilacin syntymiselle oli siis 50-50, mutta todennäköisyydet ei ollu tällä(kään) kertaa puolella. Syntyi siis neljä ei-lilacia..










Valkovoittoinen white/golden/black roan naaras, Summer Spirit




Piirtopäinen black/white/golden roan uros, Simple Sebastian






Tortoiseshell and white uros, Storm Shadow






Läsipäinen black/white/golden roan uros, Sherwood Sonny






Roan urokset on ihan ku kaks marjaa! Edestä huomaa eron, mut päältä ei ookkaan niin helppo sanoo.

R-poikue

Larissa synnytti pari päivää sitten. Toivo oli vielä sen seurana kun emmä olettanu et se vielä synnyttää. Pian tulevana siivouspäivänä (joka oli eilen) ajattelin erottaa ne, mutta eihän nää naaraat mistään suunnitelmista piittaa. Sain kyl Toivon napattua ennen ku poikanen synty, joten ei tässä mitään vahinkoa pitäis olla tapahtunu. Poikasia tuli vaan yksi (ilmankos en osannu odottaa et se vielä synnyttää..) ja se olikin sitten kahden kokoinen - 126g. Kiva punnertaminen tollaisessa. Nimeksi tuli Road Runner. Lilacia olisin toivonu, mutta 25% todennäköisyys ei nyt ollu ollenkaan mun puolella.. Brindle uros tuli.

Sit olis vielä toinen lilac yhdistelmä, jossa lilacin todennäköisyys on 50%. Toivotaan et sieltä tärppäis sitten niiden osalta.. Vaikka mä oon kyllä varmaan näistä lilaceista luopumassa kun ei mulla riitä enää motivaatio tän resessiivisen geenin kanssa tappelemiseen.. Jos jotain kiinnostaa lilacien abessiinialaisten kasvatus niin kantsii ottaa yhteyttä. Nää pari yhdistelmää ajattelin tehdä vielä loppuun, mutta sit tää kolmen vuoden projekti jää siihen..


Road Runner, abessiinialainen brindle uros

Hei hei Remu..

Allstars Flaming Moe lähti vihreämmille niityille perjantaina. Ikää herralla olisi tullut ensi kuussa kuusi vuotta täyteen.. Papalla oli jo kaikenlaista vaivaa ollut tässä vuosien mittaan, mutta nyt totesin että saa riittää kun ei elämä ollut enää elämisen arvoista.

"Remu" oli mun ensimmäisiä marsujani. Aapon (FIN MVA Absolute Poppet's Gold Jewerly) kanssa saapuivat minulle tammikuussa 2008 ja sen jälkeen Remulle onkin sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Heti ensimmäisenä iltana se päätti pompata kokemattomista käsistäni lattialle, seuraavaksi löysin sen kyljestä patin, joka sitten leikattiin. Seuraavaksi vuorossa olikin kastrointi ja sen tuoma ripuli tuoreruokia syöttäessä. Sitten tulivat iho-ongelmat, jotka jatkuivat Remulla viimeiseen päivään asti kausiluontoisesti. Eläinlääkärin tutkimuksissa ei kuitenkaan koskaan selvinnyt mitään. Mutta Remun ongelmat eivät loppuneet tähän.. Vuosi sitten sillä katkesi mystisesti sekä ylä- että alahampaat ja alahampaat eivät koskaan kasvaneet takaisin. Eli syöminen ei ollut hirveän helppoa, mutta kyllä Remu oppi. Ja lopulta yksi kynsikin Remulta katkesi hurjannäköisesti sen pudotessa taikakuutiota päin.

Loppua kohti Remu laihtui kovasti ja painoi lopulta enää 675g, vaikka puolta vuotta aikaisemmin oli painanut lähes kilon vielä. Karvat oli syöty ja nypitty suuresta osasta takaruumista. Maha oli menny sekaisin ja Remu vaan mökötti. Lopetuspäätös oli helppo tehdä, joskin raskas toteuttaa.. Vielä raskaampaa oli jättää pappa eläinlääkärin pöydälle tuhkausta varten.. Mut nyt Remulla on hyvä olla. ♥

Syntynyt 06.07.2005, kuollut 17.06.2011. Allstars Flaming Moe.


Neljä sukupolvea marsuja.
Kick Knot "Kick", NordJV-09 FIN MVA Maailman Hei-Huppari "Heidi", FIN & SWE MVA Tirlittanin Yu Yu Hakusho "Juju" sekä Allstars Flaming Moe "Remu."
Eli poika, pojan äiti, pojan äidin isä, pojan äidin isän isä.

RIP Heidi

Huomasin ennen töihin menoa, että Heidi hengittää hassusti ja on tosi vaisu.. Saatiin aika töiden jälkeen eläinlääkärille ja siellä lääkäri totesi, että Heidillä on akuutti hengitystieinfektio. Samaa pelkäsinkin, se sama vei Aaponkin.. Ennuste on näissä yleensä tosi huono, koska siinä vaiheessa kun oireet on huomattavia niin ei paljoa ole enää tehtävissä.. Heidi kuitenkin sai lääkkeet ja antibiootit kotiin, mutta eipä tyttö jaksanut edes taksiin asti odottaa. Siihen se eläinlääkärin odotushuoneeseen kuoli. Kurkistin koppaan ja totesin ontosti, että "Tää taitaa olla kuollu." Eläintenhoitaja tuli paikalle ja ei kuullu sydäntä ja kävi vielä eläinlääkäriltäkin varmistamassa. Ei, kyllä se oli kuollu. Itkuhan siinä pääsi.

Taksissa oli hiirenhiljaista. Avomies ja taksikuski oli ihan hipihiljaa kun mä nyyhkytin kaukaisuuteen katsoen. Kotiovelle mennessä joku naispuolinen pilviveikko käveli ohi ja kysyi, että mitä mulla on kantokopassa. Marsu. "Oiii! Saako sitä silittää." Se on kuollu. ":O MITÄ MIKSI?" Oltiin eläinlääkärissä ja ne yritti hoitaa sitä ja se kuoli. "Siis tappoko ne sen?!" No ei.. :D

Q-poikue

Kyllä nää onnettomat poikueet vaikuttaa kasvattajaan.. Ensin se Wilman kuollut poikue ja sitten 15.4. syntyi Kendran poikue ja sielläkin kuoli ensin yksi poikanen synnytyksessä ja toinen poikanen parin päivän ikäisenä.. Kaksi poikasta jäi eloon, mutta kyllä tästä lannistui sen verran etten ees jaksanut vauvoja kuvata. Vasta pari päivää sitten muistin et oon unohtanu kuvauksen kokonaan. Eli tässä tulee, kolmeviikkoiset Q-poikaset.






Queen Crystal, black naaras


Quinn Coco, chocolate/golden uros


Quinnilta taitaa puuttua yksi harja. En oo koskaan aikaisemmin nähny tämmöstä.. Rusettikin tosta taitaa puuttua.




Quinn tulee myyntiin jos Aida ei sitä halua projekteihinsa. Crystalille on jo koti

Epäonnea :(

Wilma synnytti tänään aamulla, 5 kuollutta poikasta. Yks oli putsattu kalloon asti.. Suurin osa oli putsaamattomia. Harmittaa ihan sikana.. Näistä olis varmasti tullu hienoja vauvoja. Mut ei voi mitään. Näitä sattuu.. Kizzy Kendra on tiine samasta uroksesta. Toivotaan, että sieltä syntyisi jotain elävää..

Ensimmäinen omakasvatti valioni!

Yksi välietappi taas saavutettu. Saanen esitellä....


FIN MVA Kismet Kitty! Ensimmäinen omakasvatti valioni.