V-poikue

Tänään Maailman Eufori synnytti viisi pikkuruista abylasta - joista NELJÄ oli lilaceja!!! Kolme tyttöä, kaksi poikaa. On ne söööttejä! Ja vihdoinkin niitä lilaceja!!

 Tässä pikkuruisista kuvia!!


Vasemmalta oikealle:
Venomous Vincent, lilac/golden roan uros
Vengeful Victor, lilac roan uros
Victorious Veronica, black/white/golden roan naaras
Vicious Valeria, lilac/golden/white roan naaras
Vulnerable Viviann, lilac naaras


Edessä urokset, takana naaraat

R-poikue

Larissa synnytti pari päivää sitten. Toivo oli vielä sen seurana kun emmä olettanu et se vielä synnyttää. Pian tulevana siivouspäivänä (joka oli eilen) ajattelin erottaa ne, mutta eihän nää naaraat mistään suunnitelmista piittaa. Sain kyl Toivon napattua ennen ku poikanen synty, joten ei tässä mitään vahinkoa pitäis olla tapahtunu. Poikasia tuli vaan yksi (ilmankos en osannu odottaa et se vielä synnyttää..) ja se olikin sitten kahden kokoinen - 126g. Kiva punnertaminen tollaisessa. Nimeksi tuli Road Runner. Lilacia olisin toivonu, mutta 25% todennäköisyys ei nyt ollu ollenkaan mun puolella.. Brindle uros tuli.

Sit olis vielä toinen lilac yhdistelmä, jossa lilacin todennäköisyys on 50%. Toivotaan et sieltä tärppäis sitten niiden osalta.. Vaikka mä oon kyllä varmaan näistä lilaceista luopumassa kun ei mulla riitä enää motivaatio tän resessiivisen geenin kanssa tappelemiseen.. Jos jotain kiinnostaa lilacien abessiinialaisten kasvatus niin kantsii ottaa yhteyttä. Nää pari yhdistelmää ajattelin tehdä vielä loppuun, mutta sit tää kolmen vuoden projekti jää siihen..


Road Runner, abessiinialainen brindle uros

RIP Heidi

Huomasin ennen töihin menoa, että Heidi hengittää hassusti ja on tosi vaisu.. Saatiin aika töiden jälkeen eläinlääkärille ja siellä lääkäri totesi, että Heidillä on akuutti hengitystieinfektio. Samaa pelkäsinkin, se sama vei Aaponkin.. Ennuste on näissä yleensä tosi huono, koska siinä vaiheessa kun oireet on huomattavia niin ei paljoa ole enää tehtävissä.. Heidi kuitenkin sai lääkkeet ja antibiootit kotiin, mutta eipä tyttö jaksanut edes taksiin asti odottaa. Siihen se eläinlääkärin odotushuoneeseen kuoli. Kurkistin koppaan ja totesin ontosti, että "Tää taitaa olla kuollu." Eläintenhoitaja tuli paikalle ja ei kuullu sydäntä ja kävi vielä eläinlääkäriltäkin varmistamassa. Ei, kyllä se oli kuollu. Itkuhan siinä pääsi.

Taksissa oli hiirenhiljaista. Avomies ja taksikuski oli ihan hipihiljaa kun mä nyyhkytin kaukaisuuteen katsoen. Kotiovelle mennessä joku naispuolinen pilviveikko käveli ohi ja kysyi, että mitä mulla on kantokopassa. Marsu. "Oiii! Saako sitä silittää." Se on kuollu. ":O MITÄ MIKSI?" Oltiin eläinlääkärissä ja ne yritti hoitaa sitä ja se kuoli. "Siis tappoko ne sen?!" No ei.. :D

Vahinkopoikue!!

Pienoisia WTF-hetkiä elellään. Antti kävi hakemassa marsulasta marsun ja ojensi sen minulle. Jäin tuijottamaan tätä pientä brindleä ilmestystä kummissani. Se oli niin pieni. Eikä meillä pitäny olla brindlejä vauvoja, saatikka näin pieniä!! "Eikö täällä pitäny olla tämmöstä?" Antti kysy. "Ei.. Mistä sä tän otit??" Sit mentiin katsomaan ja todettiin, että Electra oli synnyttäny meille yllärivaaveja. Joskus aikoja sitten Antilla oli menny vahingossa marsut sekaisin ja muistaakseni Toivo oli päässy tyttöjen häkkiin. Ilmeisesti tää oli nyt tuon hairahduksen hedelmä.. En ees tienny et Electra oli tiine. Luulin vaan et se on tavallista tuhdimmassa kunnossa.. Kylläpä on hölmö olo. Pitihän se meilläkin sattua.. Ja ite ihan syytön koko äksidenttiin!


Tosiaan kaksi pikkuista palleroa löytyi. Brindle uros ja black/white (valkoista vain yhdessä tassussa) naaras. Molemmat lemmikkitasoisia ja jos Toivo on isä niin sit kans todella sisäsiitettyjä.. Toivo on nimittäin Electran veljen poika. Miten tämmöisiä edes kehtaa myydä? Vaikutan varmaan tosi hyvältä kasvattajalta..

Brindle on uros O'Brien ja black/white naaras on O'Hara.


O'Brien


O'Brien


O'Brien


O'Hara, vain tuo yksi tassu on valkoinen. Muuten tyttö on musta.


O'Hara


O-vauveliinit

Nordic

Vihdoinkin sain aikaiseksi kertoa teille Nordic reissusta 11.-12.9. Eli siis kyseessä on Pohjoismaiden (Ruotsi, Tanska, Norja & Suomi) marsujen mestaruusnäyttelyt, jotka tänä vuonna olivat Ruotsissa. Viime vuonna oli Suomen vuoro ja ens vuonna on sitten Tanskan vuoro. En Tanskaan tai Norjaan ole menossa, mutta kyllähän nyt tuohon rapakon taakse oli päästävä katsomaan miten homma siellä toimi!

Tästä se reissu alkoi! Nokka kohti Turkua ja Viikkarin terminaalia!

Terminaalin edessä ihmeteltiin meidän matkatavaroiden määrää.

Hyttikin oli mukavan täynnä. Mulla ei siis reissussa ollut kuin yksi marsu, mutta silti tuollainen iso kuljetuskoppa mukana, että siihen mahtuis kaverin ulkomailta ostamat marsut mukaan. Sänkyni päällä pilkistää uusi GHD-rautani, jota aloin tutkimaan kuvan oton jälkeen. Ostin sen kaverinkaverilta ja kaveri toi raudan mulle tänne reissulle mukaan. Oon nyt kerran päässy kihartelemaan tolla ja on kyllä tekniikka hakusessa. :D Edellisen postauksen tukka on just se kerta kun kihartelin tolla.

Ruotsissa oli monet asiat paremmin kuin meillä ja palkinnot oli ehdottomasti yksi niistä. Kalliita palkintoja (esim. etualalla oleva harmaa puluboxi maksaa noin 50€ uutena) ja niitä oli paljon. Mutta toisaalta Suomessa palkitaan silti suhteessa ehkä enemmän ihmisiä kuin Ruotsissa, mutta palkinnot eivät ole lähelläkään tätä tasoa! Tuossa näkyy tommoisia kassejakin, joihin oli kirjoitettu Nordic 2010 jne. Todella paljon oli nähty vaivaa!

Tässä näyttelyhäkissä mun pikkuinen Toivo asui lauantaista sunnuntaihin. Olin raahannu sille mukanani pienen pahvilaatikosta tehdyn mökin, riippukeinun, pinkin ruokakupin (Toivo on kyllä poika.. :D) jne. Toivo makoilee kuvassa riipparissa.

Meillä oli Suomessa myös numeroidut näyttelyhäkit, mutta Ruotsissa oli todella hienot laput kiinni näissä häkeissä! Kartongille oli laitettu marsun numero, nimi, rotu, väri, ikä, kasvattajan nimi, omistajan nimi ja kansallisuus lipulla. Ihan mielettömän hieno! Ja marsuja oli tässä näyttelyssä yhteensä yli 600, joten näitä lappujakin oli saman verran.. Huhhuh!

Näyttelyn yhteydessä oli "väliaikakilpailuna" marsutaidekilpailu. Kilpailun sato oli aika laaja ja miellytti ainakin minua. Koko roskan voitti suomalaisen Aida Depnerin ottama valokuva, tuo valkoinen aby sinisellä taustalla. Keskellä oikealla oleva nukkekoti oli aika jännä idea. Siellä nukkekodissa oli siis marsuille aitaus jne. :D Tuon alhaalla olevan värikkään marsutaulun olisin voinut ostaakkin, mutta kun huutokaupassa hinta nousi yi 20€:n niin mä luovutin.

Lauantaina näyttelyn jälkeen oli juhlaillallinen josta maksoin 20€. Ruokana olisi pitänyt olla grillattua possua ja lohta, mutta lohi olikin matkalla vaihtunut kanaksi. Salaattia ei ollut melkein yhtään. Voileipää sai aterian kylkeen. Tässä on se mitä söin sillä illallisella. Juomana oli vesi, joka piti hakea itse tiskiltä. Varmaan lienee sanomattakin selvää etten ollut yhtään tyytyväinen tähän ateriaan.. Etenkin kun päivällä oli saanut 70 kruunulla (noin 7€:lla) paljon paremman aterian, johon kuului vielä limukin!

Miinusta tuli myös siitä, että meitä suomalaisia ei oltu huomioitu näyttelyssä. Tässä pätkä minkä kirjoitin marsufoorumille lauantai-iltana: "Onpa ollu mielenkiintoinen reissu tähän asti.. Melkeen kaikki suomalaiset on ollu ihan pihalla ku kaikki on puhuttu ruotsiks. Hyvä ku ymmärtää yhtään mitään missä pitää olla, milloin ja miksi. Aika pettyneitä ollaan oltu kun kuitenkin meidän Nordicissa yritettiin puhua mahdollisimman kansainvälisesti, että kaikki ymmärtäis.. Vähän sellanen olo ettei oo tervetullut tänne ku ei olla esim huomioitu, ettei meidän esim 13-15v edustajat osaa ruotsia yhtään.. Enkä mäkään ymmärrä ku sanan sieltä ja täältä. Nice." Homma jatkui pitkälti samanlaisena sunnuntainakin. Tuijotettiin vaan tyhmänä kun ruotsalaiset sano jotain ja röhähti sitten nauramaan. Joo, hehheh.

Mielenkiintoinen kapine Ruotsin terminaalissa, johon en ollut aikaisemmin ikinä törmännyt - miniapteekki!

Väsyneet reissulaiset Ruotsin päässä menossa laivaan. Lienee sanomattakin selvää, että saatiin useita mielenkiintoisia katseita ja kysymyksiä reissun aikana?

Seura oli aivan ihanaa reissulla ja sunnuntaina Viikkarin buffetissa naurettiin niin paljon etten oo varmaan ikinä nauranu.. Katkaravun silmästä lautasella saa paljon irti kun väsyttää tarpeeks. Valokuvia otin reissun aikana noin 1500 enkä ole vieläkään saanut niitä karsittua tarpeeksi ja nettiin laitettua. Levyltäkin loppui tila ennen kuin sain kaikki kuvat purettua kamerasta. Jäsenlehteen sentään sain muutaman kuvan lähetettyä kun sen Dead Line lähestyi uhkaavasti. Seuraavaan Marsuyhdistyksen jäsenlehteen tulee kanteen mun ottama kuva. ;) Mä oon ihan sikaylpee itsestäni!

Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

Katseet kohti Nordicia

Nyt on ilmoittauduttu Nordiciin, Pohjoismaiden mestaruusnäyttelyihin. Mukaan lähtee mahdollisesti Heidi, jos se saa massaa kerättyä tän synnytyksen jälkeen tarpeeksi. Heidi oli viime vuonna Nordicissa rotunsa paras juniori ja sai arvonimen NordJV-09. Tarkoitus on nyt tietenkin metsästää sitä avoimen luokan parasta eli NordV-10:ä.. ;) Jos Heidi ei ole vielä saanut tarpeeksi massaa niin sitten se jää kotiin. Mukaan tulee myös Heidin poika edellisestä poikueesta, Herra Hoo "Toivo." Toivo ei ole hirveän hyvä rotunsa edustaja, mutta ei tässä nyt oo muitakaan parempia tarjolla.. Wilma meni urokselle heti Megan jälkeen, joten Nordicin aikaan se on vielä vauvomassa. Ja muut ei ole ulkomuotoluokan tasoa. Toivon ilmoitin myös pet-luokkaan, joten lauantainakin on jotain tekemistä. Jos vaikka nyt joku palkinto tulis kun ei oo ketään muuta puunattavaakaan. :D

Kuvia

Täällä sairastetaan edelleen keuhkoputken tulehdusta, mutta sain tänään kuvattua marsuja.


Electra


Electra


Eureka


Eureka


Pörröpeppu-Eureka. Tästä on vielä pitkä matka suoriin harjoihin.


Hei-Huppari


Herra Hoo


Herra Hoo


Dixie Wild Firecracker


Dixie Wild Firecracker


Dixie Wild Firecracker


Porkkanahuuli-Bianca


Kovasti yritin kasvatella ohraa ja lehtipersiljaa, mutta niin kuin osan kuvista taustalta näkyy niin tää projekti ei oikeen oo ottanu tuulta allensa. :D

Nimeämisen vaikeus

Tää nimeäminen on kyl hankalaa. :D Oon pyöritelly vaikka mitä nimiä, mut mikään ei tunnu kelpaavan. Lempinimi tälle kuitenkin on varmaan Toivo, koska me toivotaan tästä hyvää jalostusurosta lilac projektiin ja meidän "toivo makaa tässä." Mun mies Antti kovasti haluis et tää olis Hannibal Lecter, mut emmä haluu nimetä marsunpoikasta jonkun ihmissyöjä sarjamurhaajan mukaan.. x) Seuraavia nimiä oon pyöritelly: Hope Springs Eternal (=toivossa on hyvä elää, liian pitkä nimi), Hero Wanted, Hero of Hope (Aida anto pisteensä tälle), Hero of Pride, Handyman, Hannibal Lecter (Antti anto pisteensä tälle), Heath Ledger, Hoodie (äiti on Hei-Huppari -> englanniksi huppari on Hoodie/hoody), Hope Hoody, Hoodie Hope, Hero Hoody, Honor, Hazardous, Hope, Hero, Herra Hoo. Mun suosikit näistä on kyllä Hero Hoody, Herra Hoo ja Hoodie Hope.

Tänään kuitenkin "Toivo" söi heinää! Sellaista rumaa ruskeeta kortta söi, mutta söipä kuitenkin. ;)

Ihana H-poika maailmassa!

Kaikkien kamalien uutisien jälkeen marsulassa tapahtuu vihdoin jotain hyvääkin! Eilen klo 22 tienoilla Heidi (NordJV-09 Maailman Hei-Huppari) pyöräytti pienenpienestä masustaan yhden brindlen poikasen. Pojan isä on Eureka, joka on väriltään lilac. Heidi-äiti on lähes muotovalio (3 sertiä löytyy jo, mutta avoimen luokan serti puuttuu) ja oli rotunsa paras juniori Nordicissa 2009. Eli tämä poikanen on hyvin arvokas lilac-projektille! Harvoin pystytään käyttämään emänä näin hyvää naarasta. Heidin sisko (FIN & SWE MVA Maailman Hui-Hiippari) sai "paremman" uroksen (FIN & DK MVA Tirlittanin Behren Asil), joten Heidi pystyttiin ns. irroittamaan lilac-projektiin. Poikasella on kaikki rusetit ja näyttäisivät olevan oikeissa kohdissakin. Tulevaisuudessa nähdään miten poika kehittyy. :)