"Meidän perheeseen tuli uusi kaveri tänään. Sen nimi on kuulemma Uni ja se näyttää ihan erilaiselta verrattuna meihin muihin. Eikä sillä ole rusetin rusettia!
Me kaikki oltiin ihan hölmistyneitä, että mikä tämä uus solakka neiti täällä meidän laumassa on, mutta sitten emäntä hämäs meitä antamalla porkkanaa, heinää ja kupit täyteen pellettiä. Silloin me unohdettiin, että kaikki ei ookkaan niin ku ennen vaan, että meidän joukossa on joku vieras! Ruualla on vaan tapana aina tulla asioiden edelle..
Sitten se omituisennäköinen marsu alkoi komentaa meitä! Siis kuvitelkaa, tulee toisten kotiin ja alkaa rähinöimään! Meidän laumanjohtaja pelästyi tulokasta niin paljon, että tunki riippukeinuun piiloon. No olipa siinä meilläkin johtaja.. Heti ensimmäisen vastaantulijan tultua tulee pupu (vai marsu?) pöksyyn!
Onneksi meidän akkalaumassa on sentään yksi mies (vaikka se onkin palliton..) Orion otti sitten luulot pois tältä tulokkaalta. Eihän toisten kotiin sovi tuollain tulla..
Uni ja Orion vähän jutteli keskenään ja huomattiin et täähän on aikamoinen väärinkäsitys. Eihän Uni olekkaan mikään pahis - sitä vaan pelotti ja sen takia se alkoi rähinöimään meidän kanssa!
Uni viihtyi aikalailla omissa oloissaan pitkän aikaan. Sitä varmaan jännittää tulla meidän kanssa puuhailemaan. Mä kävin vähän tekemässä tuttavuutta jo ensimmäisen tunnin sisällä ja lipaisin pari kertaa korvastakin toivottaakseni tulokkaan tervetulleeksi! :)
Kendra sen sijaan pysytteli pitkään omissa oloissaan.. Pah, sanon minä! Eihän tuosta laumanjohtajaksi ole! Ne oli ne raskausajan hormonihöyryt, joiden varjolla se meidän laumanjohtajan tittelin alunperin voitti..
Pian Uni ottikin jo ensimmäiset nokkaunetkin kun oltiin saatu enimmät jännitykset purettua.
Orion vahti silmä tarkkana, että uusi naikkonen pysyy jatkossa kurissa ja nuhteessa. Hyvä, että on yksi kukko kanalassa pitämässä jöötä.. Emäntä kävi tuomassa Unille palasen porkkanaa kun se värjötteli tuolla kulmassa, mutta Orion kävi sen syömässä. Eihän me mitään armopaloja muille anneta! Hakekoon itse jos haluaa porkkanaa, mokoma.
*pus* Kavereiden korvia on kiva pusutella!
Hah. Hehtaarin kokoinen häkki ja jokainen on eri kulmassa! Uni ja Orion oikealla ylhäällä, Valeria oikeassa kulmassa, Sanna seuraavassa vapaassa kulmassa, Viivi vasemman heinäseimen takana ja Kendra lähellä vasenta juomapulloa.
Löydätkö muuten missä minä olen? Sehän vaatii sen, että tiedät, kuka tämän tekstin on kirjoittanut, joko arvaat? ;)
Minä, Electra!"
Valitettavasti tuohon poikueeseen tuli kolmelle poikaselle neljästä
kaihi jo hyvin nuorena. Harmi. Myin nämä B-pojat 2009 keväällä ja ne
palautuivat minulle viime syksynä omistajan muuttuneen elämäntilanteen
vuoksi. Pojat vaativat tullessaan eläinlääkäriä, mutta nyt pikkuhiljaa
he etsivät loppuelämän kotia. Pitäisin nämä herttaiset pojat muuten
itse, mutta pelkään niiden alkavan tappelemaan kun minulla on näitä
naaraitakin.. Pojat tulevat kyllä mainiosti toimeen ja ovat aivan ihania
luonteeltaan! Selkeästi lemmikkimarsuja jokaista karvaa myöten! 
Kylläpä on hölmö olo. Pitihän se meilläkin sattua.. 
Ja ite ihan syytön koko äksidenttiin!
Miten tämmöisiä edes kehtaa myydä? Vaikutan varmaan tosi hyvältä kasvattajalta..
