Marsulasta kuuluu nyt lisää suru-uutisia. Toista poikuettaan odottanut Milka jouduttiin valitettavasti lopettamaan lauantaina. Tyttö laihtui, meni heikoksi ja henki haisi asetonille, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä lopettamaan tytön kärsimykset. Viisaampien ja kokeneempien neuvojen pohjalta tiesin, että näillä oireilla ei ole enää mitään tehtävissä.. Milkan siskokin kuoli tiineysongelmiin pari kuukautta sitten.
Kamalaa kun jo toinen naaras lähtee tiineysongelmien takia ja vielä ihan putkeen.. Kaksi naarasta (Heidi ja Bianca) on nyt uroksilla ja niiden tulevaisuus pelottaa nyt ihan hirveästi. Lisäksi Electran ja Missin pitäisi mennä ensi kuussa urokselle.. Pakostakin alan miettimään, että onko tämä kasvattaminen eettisesti oikein. Ja olenko itse tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä jotain mikä olisi vaikuttanut Glorian ja Milkan tiineyksiin.. Ei voi tietää. Mutta kaikesta huolimatta olen tarjonnut jokaiselle marsulleni hyvän elämän luonani.
Milka syntyi ensimmäiseen marsupoikueeseeni 23.9.2008. Milka oli ensimmäisissä näyttelyissään lemmikkiluokan kolmas vain 2kk vanhana. Samassa näyttelyssä se sai myös ulkomuotoluokasta kunniamaininnan, vaikka sillä oli melko suuri virhe yhdessä rusetissaan. Tuomari näki silti tytössä potentiaalia jalostukseen.
Milka oli tosiaan lilac-kantaja (emä Rosi oli golden/white/lilac), joten tyttö yhdistettiin lilac uros Byhålans Auberginen ("Arttu") kanssa. Tuloksena oli neljä suloista pienokaista: 3 naarasta ja 1 uros. Uros ja yksi naaras olivat kokonaan lilaceja, kaksi muuta naarasta oli black/white roaneita. Suomessa abessiinialaiset lilacina on melko harvinaisia, joten ne eivät ole rotumääritelmän mukaisia vielä. Milkan poikueeseen kuitenkin syntyi tällä hetkellä parhain lilacimme. Lilac uroksessakin on paljon potentiaalia väriprojektiin :) Koko poikue oli kaikenkaikkiaan todella hyvätasoinen verrattuna lähtökohtiin ja todella arvokas lilac-projektille.
Mutta vaikka Milka olikin kasvatuksessa mukana, se oli ensisijaisesti minulle rakas lemmikki. On todella koskettavaa nähdä pienen sielun taival ensimmäisestä henkäyksestä viimeiseen. Kaikille meille on aikamme, mutta Milkan aika tuli liian äkkiä.. Kova ikävä jäi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti