V-poikue

Tänään Maailman Eufori synnytti viisi pikkuruista abylasta - joista NELJÄ oli lilaceja!!! Kolme tyttöä, kaksi poikaa. On ne söööttejä! Ja vihdoinkin niitä lilaceja!!

 Tässä pikkuruisista kuvia!!


Vasemmalta oikealle:
Venomous Vincent, lilac/golden roan uros
Vengeful Victor, lilac roan uros
Victorious Veronica, black/white/golden roan naaras
Vicious Valeria, lilac/golden/white roan naaras
Vulnerable Viviann, lilac naaras


Edessä urokset, takana naaraat

Operaatio Marsujenvähennys

Meillä on nyt menossa "Operaatio Marsujen Vähennys" ja pääluku onkin pudonnut jo reippaasti. Lumikki ja Masterpiece pääsivät yhdessä hyvään lemmikkikotiin, Larissa Aidalle ja Aada Pauliinalle. Täällä on enää naaraat Electra, Kendra, Eukko ja Summeri sekä urokset Luca, Toivo, Orion ja mulle palautuneet B-pojat Boogeyman ja Black Out. Näistä Electra ja Kendra on jäämässä mulle, Summeri on myynnissä, Eukko tekee vielä poikueen ja katsotaan sitten, Luca ja Toivo on vielä kysymysmerkkejä, koska en haluais myydä niitä kun ne on lilac-kantajia, Orion odottelee, että saisin aikaiseksi viedä sen kastrointiin ja B-pojat odottaa vielä, että saadaan niiden terveysasiat kuntoon ennen kuin myyn ne uuteen kotiin.

Kendra odottaa poikasia Orionista ja toivottavasti saadaan joku söpö pikkunen lemmikki sieltä mulle. Tää "linja" on mulle tosi tärkee kun siinä on mun lempparit ja edesmenneet marsut, Remu ja Heidi. Tuntuu, että pieni osa niistäkin on elossa kun jälkeläisiä elää. Myös Eukon pistin urokselle, Toivolle, ja sieltä toivon syntyväksi paaaaaljon pikkuisia lilaceja.

B-pojat tosiaan palautuivat mulle parin vuoden jälkeen perheen muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Huomasin heti, että ne tarvitsi eläinlääkäriä. Niiden alapäät oli ihan turvonneet ja täynnä sitä kuuluisaa sissijuustoa. Eläinlääkärissä ne sai varmuuden vuoksi loishäätöpiikit ja kehoituksen pestä alapäät kahdesti päivässä laimennetulla Betadinella. Lääkärikäynnistä on jo aikaa ja jatkuvasti töhnää tulee koko ajan lisää ja lisää. Aion mennä kohtapuoliin uudestaan eläinlääkärille ja jos ei löydy mitään selitystä tälle niin voi olla, että pojat joutuu lähtee vihreämmille porkkanamaille. Mun mielestä se ei todellakaan oo marsulle elämisen arvoista elämää, että heppiä joutuu kaks kertaa päivässä putsaamaan.. Joka kerta tuntuu pahalta nähdä miten noi ei tykkää siitä toimenpiteestä yhtään.. Mutta katsotaan nyt. Edellisellä kerralla oltiin sellaisella lääkärillä, joka ihmetteli korvien takana olevia kaljuja kohtia, että kuuluuko niiden olla siellä.. Jos nyt seuraavalla kerralla sais Pilvin.

"Operaatio Marsujen Vähennys" alkoi sen takia kun harrastuksesta meni maku tän silsajutun takia ja näyttelyihinmeno vaikeutui pahentuneen paniikkihäiriöni takia.. Eli "what is the point?" Ja oon jo pitkään haikaillu mun taikisaitausta takaisin, joten nyt olis hyvä sauma hommata se takaisin. Sitten kun oon saanu aitauksen kuntoon niin sinne meinasin hommata myös jonkun nätin tyttösheltien<3

Ja sitten vielä yksi arvoitus tähän loppuun:
Jättiläinen Electra 2v ja pikkuruinen, mutta tiine Kendra 1v 2kk taistelivat laumanjohtajuudesta. Kumpi voitti?

S-poikue

S-lapset ovat täällä! Emänä Maailman Eufori (lilac tricolor roan) ja isänä Jean-Luc Picard (black lilac-kantaja. Todennäköisyys lilacin syntymiselle oli siis 50-50, mutta todennäköisyydet ei ollu tällä(kään) kertaa puolella. Syntyi siis neljä ei-lilacia..










Valkovoittoinen white/golden/black roan naaras, Summer Spirit




Piirtopäinen black/white/golden roan uros, Simple Sebastian






Tortoiseshell and white uros, Storm Shadow






Läsipäinen black/white/golden roan uros, Sherwood Sonny






Roan urokset on ihan ku kaks marjaa! Edestä huomaa eron, mut päältä ei ookkaan niin helppo sanoo.

R-poikue

Larissa synnytti pari päivää sitten. Toivo oli vielä sen seurana kun emmä olettanu et se vielä synnyttää. Pian tulevana siivouspäivänä (joka oli eilen) ajattelin erottaa ne, mutta eihän nää naaraat mistään suunnitelmista piittaa. Sain kyl Toivon napattua ennen ku poikanen synty, joten ei tässä mitään vahinkoa pitäis olla tapahtunu. Poikasia tuli vaan yksi (ilmankos en osannu odottaa et se vielä synnyttää..) ja se olikin sitten kahden kokoinen - 126g. Kiva punnertaminen tollaisessa. Nimeksi tuli Road Runner. Lilacia olisin toivonu, mutta 25% todennäköisyys ei nyt ollu ollenkaan mun puolella.. Brindle uros tuli.

Sit olis vielä toinen lilac yhdistelmä, jossa lilacin todennäköisyys on 50%. Toivotaan et sieltä tärppäis sitten niiden osalta.. Vaikka mä oon kyllä varmaan näistä lilaceista luopumassa kun ei mulla riitä enää motivaatio tän resessiivisen geenin kanssa tappelemiseen.. Jos jotain kiinnostaa lilacien abessiinialaisten kasvatus niin kantsii ottaa yhteyttä. Nää pari yhdistelmää ajattelin tehdä vielä loppuun, mutta sit tää kolmen vuoden projekti jää siihen..


Road Runner, abessiinialainen brindle uros

Hei hei Remu..

Allstars Flaming Moe lähti vihreämmille niityille perjantaina. Ikää herralla olisi tullut ensi kuussa kuusi vuotta täyteen.. Papalla oli jo kaikenlaista vaivaa ollut tässä vuosien mittaan, mutta nyt totesin että saa riittää kun ei elämä ollut enää elämisen arvoista.

"Remu" oli mun ensimmäisiä marsujani. Aapon (FIN MVA Absolute Poppet's Gold Jewerly) kanssa saapuivat minulle tammikuussa 2008 ja sen jälkeen Remulle onkin sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Heti ensimmäisenä iltana se päätti pompata kokemattomista käsistäni lattialle, seuraavaksi löysin sen kyljestä patin, joka sitten leikattiin. Seuraavaksi vuorossa olikin kastrointi ja sen tuoma ripuli tuoreruokia syöttäessä. Sitten tulivat iho-ongelmat, jotka jatkuivat Remulla viimeiseen päivään asti kausiluontoisesti. Eläinlääkärin tutkimuksissa ei kuitenkaan koskaan selvinnyt mitään. Mutta Remun ongelmat eivät loppuneet tähän.. Vuosi sitten sillä katkesi mystisesti sekä ylä- että alahampaat ja alahampaat eivät koskaan kasvaneet takaisin. Eli syöminen ei ollut hirveän helppoa, mutta kyllä Remu oppi. Ja lopulta yksi kynsikin Remulta katkesi hurjannäköisesti sen pudotessa taikakuutiota päin.

Loppua kohti Remu laihtui kovasti ja painoi lopulta enää 675g, vaikka puolta vuotta aikaisemmin oli painanut lähes kilon vielä. Karvat oli syöty ja nypitty suuresta osasta takaruumista. Maha oli menny sekaisin ja Remu vaan mökötti. Lopetuspäätös oli helppo tehdä, joskin raskas toteuttaa.. Vielä raskaampaa oli jättää pappa eläinlääkärin pöydälle tuhkausta varten.. Mut nyt Remulla on hyvä olla. ♥

Syntynyt 06.07.2005, kuollut 17.06.2011. Allstars Flaming Moe.


Neljä sukupolvea marsuja.
Kick Knot "Kick", NordJV-09 FIN MVA Maailman Hei-Huppari "Heidi", FIN & SWE MVA Tirlittanin Yu Yu Hakusho "Juju" sekä Allstars Flaming Moe "Remu."
Eli poika, pojan äiti, pojan äidin isä, pojan äidin isän isä.

RIP Heidi

Huomasin ennen töihin menoa, että Heidi hengittää hassusti ja on tosi vaisu.. Saatiin aika töiden jälkeen eläinlääkärille ja siellä lääkäri totesi, että Heidillä on akuutti hengitystieinfektio. Samaa pelkäsinkin, se sama vei Aaponkin.. Ennuste on näissä yleensä tosi huono, koska siinä vaiheessa kun oireet on huomattavia niin ei paljoa ole enää tehtävissä.. Heidi kuitenkin sai lääkkeet ja antibiootit kotiin, mutta eipä tyttö jaksanut edes taksiin asti odottaa. Siihen se eläinlääkärin odotushuoneeseen kuoli. Kurkistin koppaan ja totesin ontosti, että "Tää taitaa olla kuollu." Eläintenhoitaja tuli paikalle ja ei kuullu sydäntä ja kävi vielä eläinlääkäriltäkin varmistamassa. Ei, kyllä se oli kuollu. Itkuhan siinä pääsi.

Taksissa oli hiirenhiljaista. Avomies ja taksikuski oli ihan hipihiljaa kun mä nyyhkytin kaukaisuuteen katsoen. Kotiovelle mennessä joku naispuolinen pilviveikko käveli ohi ja kysyi, että mitä mulla on kantokopassa. Marsu. "Oiii! Saako sitä silittää." Se on kuollu. ":O MITÄ MIKSI?" Oltiin eläinlääkärissä ja ne yritti hoitaa sitä ja se kuoli. "Siis tappoko ne sen?!" No ei.. :D

Q-poikue

Kyllä nää onnettomat poikueet vaikuttaa kasvattajaan.. Ensin se Wilman kuollut poikue ja sitten 15.4. syntyi Kendran poikue ja sielläkin kuoli ensin yksi poikanen synnytyksessä ja toinen poikanen parin päivän ikäisenä.. Kaksi poikasta jäi eloon, mutta kyllä tästä lannistui sen verran etten ees jaksanut vauvoja kuvata. Vasta pari päivää sitten muistin et oon unohtanu kuvauksen kokonaan. Eli tässä tulee, kolmeviikkoiset Q-poikaset.






Queen Crystal, black naaras


Quinn Coco, chocolate/golden uros


Quinnilta taitaa puuttua yksi harja. En oo koskaan aikaisemmin nähny tämmöstä.. Rusettikin tosta taitaa puuttua.




Quinn tulee myyntiin jos Aida ei sitä halua projekteihinsa. Crystalille on jo koti

Epäonnea :(

Wilma synnytti tänään aamulla, 5 kuollutta poikasta. Yks oli putsattu kalloon asti.. Suurin osa oli putsaamattomia. Harmittaa ihan sikana.. Näistä olis varmasti tullu hienoja vauvoja. Mut ei voi mitään. Näitä sattuu.. Kizzy Kendra on tiine samasta uroksesta. Toivotaan, että sieltä syntyisi jotain elävää..

Ensimmäinen omakasvatti valioni!

Yksi välietappi taas saavutettu. Saanen esitellä....


FIN MVA Kismet Kitty! Ensimmäinen omakasvatti valioni.

Satunnaisia kuvia

Kuviiiiii!


Masterpiece


Maailman Eufori, tutummin Eukko.


Valtamerilaiva, joka tunnetaan myös nimellä Heidi


Vikkelästi vilistävä Narcissa. Ei ole aikaa hukata paikoillaan pysymiseen!


Suloinen Nanette


Larissa, josta kuvien ottaminen on kyllä todellinen haaste.. Näissä kaikissa on sama tausta, uskokaa tai älkää. Jouduin tätä pikkasen kirkastamaan kun oli niin tumma.


Kotia etsiä O'Brien


Johkulle menevä O'Hara


Ja siellä vielä se valkoinen tassu!


Mamman Heidi-riiviö, joka on silti aikamoinen sydänten valloittaja<3